Tekstin alkuun
Etusivu - Pirkka
Special

Tällä sivulla heittelen kirja- ja elokuvakokemuksia ja -vinkkejä.

Lempikirjaa on mahdotonta sanoa, hienoja kirjoja on niin paljon. Luen kirjoja oman todellisuusvyöhykkeeni mukaisesti ja luotan vaistooni enkä ajankohtaisuuteen.

Elokuvat ovat minulle suuri inspiraation lähde, koska niissä tapahtuu monta asiaa samalla kertaa ohjaajan ja näyttelijöiden aikomusten mukaisesti. Erityisesti näyttelijöiden tunneilmaisu ja valokuvallinen kerronta kiinnostavat vanhanaikaisen tarinan lisäksi.

Pidän erityisesti amerikkalaisista elokuvista, juuri sellaisista, mitä Aki Kaurismäki on haukkunut. Kaupallinen elokuvakulttuuri tuottaa sekä hyviä että huonoja elokuvia, mutta ilahduttavasti löytyy paljon hyvää ja niiden lomassa muutamia loisteliaita.

ELOKUVA

30.9.08 Menetetty maa (No country for old men)

Paljonkoristu Coenin nörtti-mammanpoika -veljesten moderni länkkäriympäristöön sijoitettu epälänkkäri. Olen Tommy Lee Jones -fani, mutta kaikki muu elokuvassa tökkii. Ovatko tarinaniskijät kadonneet Hollywoodista vai miksi elokuvassa - Oscar-palkittu tämäkin - leijuu eräänlainen irrallisuuden ja tappamisella mässäilyn tunne. Tässä on enemmän viittauksia eettisiin näkökulmiin kuin  Bloodissa, mutta joka kerta ne katkaistaan sopivasti jollakin kirurgimaisella tapposuorituksella.

Näiden ns. länkkäreiden katsominen liittyy tutkimukseeni siitä, ovatko nämä olleet myötävaikuttamassa väkivallan epidemioihin.

En väitä, että elokuvan tulee aina tavoitella oikeuden voittoa, mutta jotain näköalatonta tässä on. Taidan olla itse ns. imelien loppujen kannattaja.

29.9.08  There Will Be Blood

Halusin nyt nähdä tämän Oscarilla palkitun öljynmiestarinan, kun aloin pohtia sosiaalisia epidemioita. Niissä on lyhyesti sanottuna kysymys, että kaikki vaikuttaa kaikkeen puhumisen ja tekemisen maailmassa. Poimit roskia kadulla ja joku toinen alkaa poimia myös jne. Tai puhut pahaa jonkun selän takana ja sekin jatkuu.

No niin. Elokuva on karu ja ilman mitään moraalisia siroitteluja. Paha ei saa palkkaansa vaan kytistelee eteenpäin miten sattuu. Päähenkilön änkyrämäinen sadismia hipova kapitalismi on lajissaan vaikuttavaa.

En ymmärrä, miten tuosta filmistä on irronnut arvostettu pysti. Siinä täytyy olla jotain amerikkalaista bisnesmaailmaa luotaavaa. Minulle se on vain ikävä keskinkertainen inhorealistinen tarina, jossa ei ole yhtään innostavaa osaa.

ELOKUVA
9.3.08 An Unfinished Life

Lasse Hallströmin ohjaama tarina Wyomingin homesteadilta, pääosissa Robert Redford, Jennifer Lopez ja Morgan Freeman.

Hieno monikerroksinen tarina, näyttelijöiden tunneilmaisu vahvaa, karhun läsnäolo ja kasvattava vaikutus merkittävä. Morgan Freeman on erityisen kokoava hahmo: jos hän on mukana, filmi on vähintään keskinkertainen! Tässä elokuvassa on monta huikeaa näyttelijää ja elementtiä, tulos on korkealuokkaista musiikkia myöten.

KIRJA
9.3.08
Robert Dilts: Muuttavat ajatukset - uskomusjärjestelmien muuttaminen NLP:llä
Mia Törmblom: Itsetunto Nyt
Urpo Jalava - Ailo Uhinki: 100 ideaa esimiestyöhön

Nämä olleet lukupöydälläni pitkään ja täytyy nyt palauttaa kirjastoon, joten lyhyet kommentit.

Dilts: erittäin varteenotettava opus jokaiselle, joka haluaa muuttaa ajattelunsa mekanismeja.

Törnblom: entisestä narkkarista ja linnantytöstä tuli personal trainer. Rohkaiseva, hyviä käytännön neuvoja.

Jalava - Uhinki: laiskanpulskeaa ja puoli-innotonta suomalaista liikkeenjohdon liturgiaa. Ei voi juurikaan suositella. Vahvistaa mielikuvaa siitä, että suomalaiset konsultit ovat himpun verran laiskempia ja pinnallisempia kuin ulkomaalaiset.

ELOKUVA
23.1.08 Vuorovetten prinssi

Katsonut tätä vissiin 3. kertaa, koska aloin pohtia Nick Nolten tunneilmaisua. Se on yllättävän laaja ja hyödyntämätön. Elokuvassa on kiva maaseutu-kaupunki -jännite. New York on oikea kaupunki. 

KIRJA
23.1.08 Samuli Paulaharju: Lapin muisteluksia

Tämä on kamalan vanha, mutta hieno kirja. Ihmeellistä, että Paulaharjua ei ole koskaan löydetty kirjailijana vaan häntä pidetään enemmänkin kansatieteilijänä. Tämäkin teksti yltää kuitenkin kaunokirjallisuutena Aleksis Kiven tasolle. Suosittelen erityisesti niille, jotka haluavat tutkailla etäisyyksiä pari piirua taaksepäin.

ELOKUVA
13.10.07 Sabrina ja Suden arvoitus

Katselin peräkkäin nämä elokuvat. Hätkähdin taas elokuvan ilmaisuvoimasta ihmisen sieluntilojen voimakkaana kuvaajana. Sabrina on taitavasti kudottu rakkaustarina, jonka taustalla ikivanha teema rikkaasta prinssistä ja köyhästä tytöstä. Suden arvoitus oli toisen kerran jälkeen vankempi kokemus siitä, miten voidaan kuvata pohjoisen ihmisten maailmaa, lapsen itsenäistymistä, halveksittua sutta ja kaunista luontoa. Taitavia kertomuksia.

KIRJA
13.10.07 Isaac Bashevis Singer: Intohimoja

Huomaan jälleen oman vanhakantaisuuteni, kun lukemattomien hienojen kirjojen välistä törmään aina Singeriin. Teksti on niin nerokasta ja monikerroksista, että hahmotan siitä vain pieniä paloja. Ihmisellä voi olla tietämättään lahja kuvata elämän tasoja. Se on ihmisyyden syvyyttä.

KIRJA
23.6.07 Krisnamurti: Elämän syvä haaste

On miellyttävää havaita, että kirja, jota ei aiemmin halunnut lukea, avautuu yllättävällä tavalla. Kirjoittaja heittää haasteen, mutta miten, otapa asiasta selvää.

Krisnamurti koettelee varmasti useimpien maailmankatsomuksen perusteita. Tapa, jolla hän argumentoi ajatusten hälinästä ja meditoinnista, on tutkimisen arvoinen. Hänen pessimistisyytensä on käsinkoskeltavaa. Se ei minua vakuuta. Mutta silti kirjassa on paljon rakennusaineita. Esimerkiksi tämän hetken merkitys. Lisäksi monet kirjan radikaalit näkökulmat ovat hätkähdyttäviä. Tässä kilpailukykymaailmassa tahtoo olla välillä latteuksia ilmassa. Kenties Sinä muutat asian?

ELOKUVA
19.6.07 All the King´s Men

Hieman sekava tarina, jonka kehittelyä johtaa monipuolinen tulkitsija Sean Penn. Sean antaa aina kaikkensa. Hänen selkänsä takana hönkii nouseva tähti Jude Law.

Elokuvan perusteella näyttelijän karisman voisi määritellä ihmisen hengeksi, joka ottaa tilansa ja toimintansa.

Pennin poliitikkohahmo on eräänlainen Amerikan Vennamo, joka kaikkia puhekielenkin sääntöjä rikkomalla raivaa tietään. Vallantavoittelu osoittautuu lopulta tuhoisaksi.

Jude Law on - kuten niin monessa muussakin roolissaan - tarkkailija, yhteenvetäjä ja väliintulija. Jos haluat elokuvaasi mystisen orsonwellesmäisen tunnelman, palkkaa Jude.

Narahdin elokuvaan, koska luulin sen kuvaavan politiikkaa. Siihen se on oikeastaan liian syvällinen ja sekava. Oikeastaan se kuvaa jotain osaa politiikan rakenteesta. Sanoisin, että se on kuvaus poliittisen nousun tuhoisista rakennuspalkeista. Siksi myös psykiatrinen ja vaikeasti sulatettava. Temexiä kehään ja unta palloon.

ELOKUVA
17.5.07 The Longest Day

Tämä on vanha sotaelokuva Normandian maihinnoususta. Siihen on kerätty kaikki silloiset ja tulevat tähdet. Guruja edustaa John Wayne, nuorta nousevaa polvea lasteni serkun Jami Forsmanin näköinen Sean Connery. Lisäksi mukana kaahaa mielettömällä karismalla varustettu Robert Mitchum.

Elokuvassa on hienoa johtajuutta ja työntekoa taitavasti yhdistetty. Erityisesti pidän Mitchumista. Hänen roolissaan kiteytyy syvää omistautumista. Sotilaan tehtävänä on sotia ja sen hän tekee miehekkäästi ja rennosti.

KIRJA
17.5.07 Risto Havunen: Kehitä valmentajan
taitojasi esimiestyöskentelyssä

Asiallinen kirja, tosin surkeaa tekstiä. Moni asiantuntejuus menee läskiksi, kun kirjoitetaan muumioiden nuotilla. Kaipaisin enemmän esimerkkejä ja tiukempia harjoituksia. Jokaisessa meissä piilee pieni koutsi. Kovin juttu on se, kun saa itseään heivattua luovempaan ja iloiseen keskikentän kahvakiekkoon.

ELOKUVA
4.5.07 Valamiehet

John Grishamin kirjaan perustuva Valamiehet, joissa näyttelevät tähdet John Cusack, Gene Hackman ja Dustin Hoffman, on nerokas kuvaus lakimiesjuonittelusta ja lahjakkuudesta, joka perustuu voimakkaisiin kokemuksiin.

Nautinnolliseksi elokuvan tekee patsi Grishamin käsikirjoituksen uskottavuus, Hoffmanin maailmanparantajajuristi. Hän ei alistu kiristettäväksi. Tätäkin elokuvaa katsoessa tulee miettineeksi angloamerikkalaisen näyttelijäperinteen ilmaisuvoimaa. Johtuuko se englanninkielestä vai näyttelijäkoulutuksesta?

KIRJA
4.5.07 Philip Rothia pitkäpiimäisesti

Luen parhaillaan Haamukirjailijaa. Ihailtavaa on Rothin taito kaahata eri tarinan tasoilla siten, että juttu pysyy koossa. Luen tätä pari sivua illassa. Juutalaisten maailma vaikuttaa vaihteeksi kolkolta, on kuitenkin ihailtavaa, miten he voivat samalla sekä ihailla että kritisoida itseään. Nähdäkseni kyseessä on vahva kulttuuriodotus ja -identiteetti, jonka juutalaiset perivät, tavalla tai toisella.

KIRJA
16.4.07 Lukeminen on hienoa huumetta

Tällä hetkellä yöpöydälläni on Leimahduspiste. Kirjasta lisää blogissani 3.5.2007.

© 2006 - 2008 Pirkka - Tekninen toteutus Optinet kotisivut  tulosta sivu